Conimeininkiä Mansesterissa

No niin, viestien välissä vierähti enemmän kuin se suunniteltu viikko, mutta nyt olisi luvassa tekstiä sitten reippaamminkin. Tosin tämänkertainen postaus ei suoranaisesti liity käsitöihin mitenkään, vaan kyseessä on coniraportti Tracon 8:sta, jossa olin viikonloppuna (14.-15.9.). Tällä kertaa päällä ei ollut mitään cossia, aloin vasta edellisenä iltana miettiä että pitäiskö vaiko eikö pitäis. Lopputulos oli että ei pitäis, koska ainoaa edes jonkinasteisessa kunnossa olevaa cosplay-asua ei ollut mahdollista haalia kokonaisuutena kasaan.

Kyseessä oli ensimmäinen Tracon jossa olen käynyt ja heti ensimmäisenä on todettava, että Tampere-talo paikkana palveli tarkoitustaan täydellisesti. En kokenut oikeastaan missään ylimääräistä ahtaudentunnetta, jos myyntipöytäsalia tapahtuman alkuvaiheilla ei lasketa. Taidekuja veti hyvin, ja erään kerran myyntipöytäsalissa piipahtaessani tilaa oli vaikka muille jakaa. Desuconiin verrattuna tilavuus oli suorastaan taivaallista! Myös Sorsapuisto ja ennen kaikkea suora pääsy sinne Tampere-talosta oli loistava juttu. (Verrataan taas Desuconiin ja aidattuun terassiin, jonka kautta ei pääse rantaan, vaan sinne on kierrettävä koko Sibeliustalon ympäri...)

Suureksi yllätyksekseni conista poispääsy sujui järjettömän nopeasti. Totesin päättäjäisten jälkeen ystävälleni, että mene sä jonottamaan narikkaan, mä menen jonottamaan vessaan niin kuin varmaan kaikki muutkin conittajat... Pyhpah, sain vapaasti valita, mihin vessakoppiin halusin, koska siellä ei yksinkertaisesti ollut ketään. Lähdin hakemaan jättilaukkuani isotavaranarikasta, sielläkin sain palvelun heti. Ystäväni oli saanut tavaransa narikasta vähintään yhtä nopeasti. Mitä noituutta tämä oikein oli? Jälleen esimerkkinä Desu - conin loppupuolella ei ole toivoakaan saada tavaroita ulos narikasta ilman runsasta jonotusta. Ehkä Traconista vain lähdetään aiemmin pois?

Vesipisteet, check. Tilava pukuhuone, check. Vessojen paljous, check. Mutta mitä ihmettä, miksi naisten pukuhuoneen kaakelipinnat näyttivät siltä kuin joku olisi tapettu niiden lähettyvillä? Lattioille oli levinnyt... JOTAKIN, jonka koostumuksesta en halunnut päästä selville. Ja miten niin isotavaranarikka oli jo täyttynyt, kun tapahtumaa oli kulunut vajaa tunti? Luonnollisesti sain laukkuni tuupattua pikkunarikkaan, mutta hieman ihmetytti isotavaranarikan pienuus.

Suurin ongelmakohta omalla reissullani oli lattiamajoitus. Kyseessä oli ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kokemukseni koulun lattialla nukkumisesta conin aikana. Valtavat kiitokset conibussista, ilmainen kuljetus lattiamajoituksen ja conin välillä oli mahtava! Ikävä kyllä positiiviset kokemukset lopahtivat kuljetukseen. Lähdin ystäväni kanssa Tampere-talolta 23:00 bussilla, joka oli noin 23:10 perillä Amurin koululla. Koska olimme bussin perällä, pääsimme melkolailla viimeisten joukossa sisäänkin. Paikkavarauksen lunastus hoitoon ja ei muuta kuin hissun kissun kohti majoitussalia. Salin ovella oli jono, ja sisään meni kerrallaan muutama ihminen. Kun edellämme oli noin 10 muuta majoittujaa, jonon eteneminen tyssäsi yhtäkkiä kokonaan. Aikamme odoteltuamme muutamat alkoivat ihmettelemään ääneen, että mikä tässä oikein kestää. Järjestyksenvalvojat ja ylivänkäri tulivat hyssyttelemään - ymmärrettävää, koska salissa nukkui porukkaa - mutta ainakaan meille asti ei kuulunut selitystä siitä, miksi jouduimme odottamaan.

Lopulta kävi ilmi, ettei salissa ollut tilaa meille kaikille. Tilaongelmaa yritettiin ratkaista rajulla tavalla: salissa sytytettiin valot ja porukkaa kehotettiin siirtämään laukkujaan pois. Siitäkään huolimatta me kaikki emme mahtuneet saliin. Väsymys painoi aika raskaasti siinä vaiheessa conipäivää, ja yleinen ketutus alkoi olla korkealla. Kellon ollessa noin 23:40 eräs ihana vänkäri lopulta järjesti asian ja siirsi loput erääseen luokkaan nukkumaan. Päästessäni vaakatasoon sisään valui jo lisää porukkaa, eli seuraava bussilasti oli tullut - kello lieni noin 00:15. Jos ihan oikeasti menee tunnin verran, että pääsee majoituspaikassa nukkumaan, alkaa väsyneenä pikku hiljaa keittää.

Nukkuminen kyllä luonnistui, sain aamulla tavarani helposti majoituspaikan narikasta vaikka mitään narikkalappua en ollutkaan saanut, en tiedä olisiko pitänyt saada. Matka takaisin tapahtumapaikalle taittui jälleen mukavasti ja helposti conibussilla, vielä kiitos siitä!

Ohjelmaa kävin katsomassa suorastaan harvinaisen vähän. Lauantaina... mitä ihmettä, enkö tosiaan käynyt kuin crossplay-luennolla? Luento oli oikein viihdyttävä, vaikkei minulle aivan kamalasti mitään uutta tarjonnutkaan. Tekopenis ja meikkaaminen olivat hyödyllisiä vinkkejä. Melkeinpä mielenkiintoisempaa oli kuunnella, kuinka miehet voivat crossata naisia. Eihän sitä tiedä, jos joutuu joskus jotakuta neuvomaan aiheessa. Hämmennyin kyllä kovasti, kun ohjelmakartassa ja -lehtisessä luennon piti kestää välillä 14.00 - 15.45, mutta todellisuudessa pituus olikin 14.00-14.45. Eipä se mitään, kello 15 oli erinomainen aika käydä myyntipöytäsalissa, kun suurin osa Traconista taisi olla puhallinorkesteria kuuntelemassa.

Lauantaina kävin kääntymässä myös brony-miitissä, mutta löysin vihdoin piilevät velhokykyni ja opin kaikkoontumaan, kun kuulin taikasanan ryhmäleikit. Ymmärrän toki järjestäjän kannalta, että 118 halukasta osallistujaa ei vain tungeta huoneeseen, joka on tarkoitettu ehkä maksimissaan 30 ihmiselle. Eikä brony-miitti ollut ainoa, joka siirrettiin ulos kyseisestä huoneesta ahtauden ja väenpaljouden vuoksi. Ensi vuodelle paremmat miittitilat, kiitos! (Eniten harmittaa, että missasin lauantain cosplay-kisan 10 minuutin miittiosallistumisen takia. Damn.)

Ja voi aargh niitä ohjelmaperuuntumisia! Jäi eroguro-ohjelma näkemättä kun sitä ei pidettykään. Harmistus oli suuri, olisin mielelläni käynyt tutustumassa genreen vähän tarkemmin.

Sunnuntain osalta kävin katsastamassa Fullmetal Alchemist -ohjelman Taas ne natsit!, AMV-kisan sekä cosplay-kisan ja päättäjäiset. Ikävä kyllä on pakko myöntää, että petyin FMA-luentoon. Sen nimi ja ohjelmakuvaus aiheuttivat hirvittävän hypetyksen "jee nyt siellä on joku toisesta maailmansodasta ja natseista kaiken tietävä sotaku joka osaa tulkita symboliikkaa ja...!" Lopulta luennolla tyydyttiin lähinnä toteamaan, että "Führer King Bradley oli vähän niinku Hitler". Ai kappas, enpäs olisi tuota tajunnutkaan. Lisäksi puhujan tapa lukea suoraan paperista häiritsi hirveästi. Jos jännittää niin ymmärrän, että papereista haluaa ottaa tukea, mutta liika on liikaa.

AMV-kisa oli aivan ihana, tosin ensi vuonna sen voisi pitää isossa salissa, nytkään kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään. Kritisoin jonkin verran myös teemasysteemiä, sillä omaan silmääni suurin osa videoista ei kuulunut millään tavalla kumpaankaan teemaan.

Sunnuntain cosplay-kisa oli ohjelmallisesti koko Traconin helmi. Pukuloisto oli upeaa, esitykset olivat suurimmaksi osaksi upeita, ja voi että kuinka superihana juontaja Kyuu oli! Olen aina luullut, ettei kukaan ylitä Rimppua cosplay-juontajana, mutta Kyuu veti pisteet kyllä kokonaan kotiin. Ihanaa, ihanaa, ihanaa.
Mutta missä ihmeessä ne paikkaliput olivat? Miksi valita täysin susi jonotussysteemi?

Päättäjäiset. Turhimmat päättäjäiset, joissa olen koskaan ollut. Desu sitä desu tätä -linja jatkuu: Desussa on sentään Visual Questin loppuhuipennus! Roolipeliohjelmaa vahvasti painottavan Traconin olisin luullut yltävän vähintään vastaavaan suoritukseen.

Kokonaisuutena Tracon oli positiivinen kokemus, plussan puolelle päästiin pitkälti tunnelman ja erinomaisen tilan takia. Ohjelmapuolella oli minulle valitettavan vähän annettavaa, tai sitten en ollut oikea ihminen tähän coniin. Foorumiroolipelaajan sydämeni itkee verta, kun niistä ei koskaan puhuta, vaan aina vain pöytäroolipeleista ja larpeista. ;__; "No pidä itse sitten sitä fooruropeohjelmaa" - niin olen kerran jo tehnytkin, HypeConissa vuonna 2012.

Tällä hetkellä kirkkaimman conin paikkaa sydämessäni pitää kesä-Desucon 2013. Seuraavan kerran conipostaus lienee ajankohtainen vasta tammikuussa Yukiconin aikoihin - ellei sitten FanFestiä 5.-6.10. lasketa, olen siellä pitämässä puheohjelmaa tumblrista, vink vink.

~momelus

Suunnitelmia

Minulla on paha tapa aloittaa miljoona projektia päällekkäin vaikka edellisetkin ovat vielä kesken. Rakastan kangaskaupassa käymistä ja inspiroidun siellä aivan tavattomasti. Joka toinen kangas näyttää niin potentiaaliselta mekkokankaalta, tuo sopisi cossiin ja tästä tulee kigurumi... Ja oih näitä karvakankaita, teen vielä joskus sen fursuitinkin! Pitsi- ja nauhaosastot saavat minut aivan villiksi.

Ehkä olisi loogisempaa kertoa ensin aiemmista saavutuksista tai keskeneräisistä projekteista, mutta tällä kertaa ajattelin pohtia hieman tulevaisuutta. Tälläkin hetkellä kesken on yksi mekko sekä yhden hameen tuunausprojekti, laitan niistä kuvaa myöhemmissä postauksissa. Katse on kuitenkin jo tiiviisti tulevaisuudessa ja etenkin tulevissa coneissa, joihin olisi tarkoitus tehdä jos jonkinmoista cosplay-asua. (Asiaan vihkiytymättömille; kirjoitin edellisessä postauksessani lyhyen selityksen siitä, mitä on cosplay.)

Kuva lainattu SAO-wikiasta

Yllä oleva hahmo on Asuna, toinen päähenkilö animesta Sword Art Online. Ystäväni kysyi kiinnostusta paricosplayhyn päähahmoilla Kirito ja Asuna. Alunperin en ollut edes katsonut koko sarjaa, mutta innostuin siitä sekä hahmon puvun pikkutarkkuudesta. Mikäli päädyn puvun tosiaan tekemään, luulen että näpertäminen koituu myöhemmässä vaiheessa tuhokseni... Lyhyt hame hieman arveluttaa ("Se on animea!" totesi ystäväni kun esitin epäilyni aiheesta), mutta ainahan voin hieman huijata ja pidentää sitä. Julmetun pitkä peruukki on toinen epäröinnin paikka, olin aivan solmussa jo rinnoille ulottuvan kanssa.

Toteuttamisvarmuus Asuna-cosplaylle tällä hetkellä on noin 95 %.

Kuva lainattu täältä

Erwin, oikealta nimeltään Riko Matsumoto, tuo jumalainen sivuhahmo animesta Girls und Panzer! Sekä lempinimi että armeijavarustus ovat peräisin legendaariselta toisen maailmansodan marsalkka Erwin Rommeliltä. Natsi-Saksan puolella ollut mutta kuitenkin hyviksiä edustanut Rommel oli erinomainen taktikko ja vihollisiakin kohtaan jalomielinen. Suosittelen lukemaan esimerkiksi hänest kertovan Wikipedia-artikkelin. Erwin on lempisivuhahmoni Girls und Panzerissa, ja minun oli tarkoitus cossata häntä jo tulevassa Traconissa 15.-16.9., mutta ikävä kyllä suunnitelma kaatui armeijarekvisiitan hankkimiseen. En yksinkertaisesti löytänyt mistään sopivankokoista hattua, eikä oikeanlaista takkia löytynyt ollenkaan.

Erwin tulee kuitenkin toteutumaan jossain vaiheessa täysin varmasti.

Kuva lainattu täältä

Armin Arlert, "deuteragonist" eli päähenkilöiden jälkeen sarjan tärkein henkilö sarjasta Shingeki no Kyojin (Attack on Titan). En ollut SNK:takaan katsonut enkä kyseiseen hahmoon tutustunut ennen kuin häntä minulle vinkattiin kyseltyäni hahmoa, jota voisin cossata omilla hiuksilla. Hui, nyt tiedätte, millaiset hiukset minulla on. Ilman peruukkia selviäminen on aina plussaa, koska peruukkisukka ja peruukki, kutinaa ja kiristystä ja jatkuvaa ärsytystä, aargh. Luultavimmin tässä cossissa suurinta tuskaa tulisivat tuottamaan takki ja kengät. (Hauska fakta, olen melko tasan saman pituinen kuin Armin. Kerrankin fyysinenkin puoli natsaisi.)

Mikäli Armin jatkaa yhtä ihanana hahmona, lienee tämänkin cossin toteutumisvarmuus noin 90 %.

Viimeisenä esittelyssä on kaksi ikuisuusprojektia - tai lähinnä "vielä joskus minä sen teen" -projektia.

Kuva lainattu Naruto-wikiasta

Itachi Uchiha sarjasta Naruto. Katsokaa nyt miten ihana mies! Itachia cossaan sitten, kun kerään rohkeutta käyttää piilolinssejä.

Kuva lainattu Fullmetal Alchemist -wikiasta

Fullmetal Alchemist -sarjan päähenkilö Edward Elric. Pituutta 149 cm, egoa mahtuu kroppaan silti enemmän kuin julkkiksia täynnä olevaan limusiiniin. Lyhytkasvuisuus on hahmon herkkä kohta, ja suuri osa sarjan komiikasta syntyy siitä. Edward-cosplayta lykkää hyvin puutteellinen proppientekotaito. Toisen kätensä sekä jalkansa epäonnistuneessa synteesissä menettänyt Edward on korvannut puuttuvat raajat metallisilla automail-proteeseilla. Tutoriaaleja niiden tekemisestä on katseltu, mutta silti...

Tällä kertaa tuli hyvin kuvapainotteinen postaus. Muistutettakoon vielä, että en omista kuvia, en ole tehnyt niitä vaan ne on kiltisti etsitty Googlen avulla, ja lähteet on linkitetty kuvien alle. Kuvien copyrightit ynnä muut löytyvät kyseisiltä sivuilta.

- momelus

Ensivaikutelma on tärkein

Hei vain,

olen momelus, täysi-ikäisyyden saavuttanut abiturientti Uudeltamaalta. Blogini kertoo nimensä mukaisesti enemmän tai vähemmän epätoivoisesta räpeltämisestä käsitöiden ihmeellisessä maailmassa. Taustalla minulla on vain peruskoulun pakolliset käsityötunnit, mutta puuttuvan tietotaidon korvaan luovilla ratkaisuilla ja sitkeällä yrittämisellä. Paras ystäväni ei suinkaan ole ompelukone vaan ratkoja - ei se ole käsityö eikä mikään, jota ei muutamaan otteeseen tarvitse vähän purkaa.

Pääasiassa ompelen, en ole neulonut tai virkannut varmaan neljään vuoteen, mutta myös lankoihin on tarkoitus sotkeutua, kun syksy saapuu ja haluan uuden pipon tai tarvitsen lisää lapasia talven tuulia vastaan. Ehkä väännän joskus jopa villasukat.

Todellinen käsitöiden kuninkuuslaji cosplay (= mahdollisimman hyvän jäljitelmän tekeminen jostain hahmosta, yleensä fiktiivisestä, joka voi olla esim. elokuvasta, kirjasta, pelistä, animesta... Jäljitelmään kuuluu hahmon vaatetus, kaikenlainen tilpehööri sekä mahdolliset propit eli aseet tms.) kuuluu myös repertuaariin, vaikka olenkin vielä melkoinen aloittelija sillä saralla. Pääsette varmasti seuraamaan useampaakin epätoivoista projektia cossaamisen parissa.

Käsityötaitoni ja -kokemukseni ovat siis hyvin pitkälti pehmeiden materiaalien työstössä, mutta koskaan ei tiedä, mistä ihmeestä innostun - kenties kokeilen korujen tekemistä tai opettelen työstämään kernit-massaa. Lupaan lisätä tänne myös kuvia ja raportteja muusta käsillä tekemisestä, kuten kuvataiteista ja leipomuksista.

Aivan, kuvista muutama sananen. En omista kameraa, joten joudun kuvaamaan todistusaineiston melkoisen kehnolla kännykkäkameralla. Ei kuitenkaan anneta laadun (tai sen puutteen) haitata menoa. Päivitystahtia pyrin pitämään kohtuullisena, vähintään kerran viikossa yritän saada tänne jotain. Toivon teille hauskoja hetkiä räpeltämistäni seuratessa - vaikka en mitään uutta voisi opettaakaan, voin ehkä näyttää sen, miten EI kannata tehdä.

- momelus